Kapybara The Art Collective

Totuus helmipöllöstä

Heidi Wikströmin esikoisrunokokoelma ”Totuus helmipöllöstä” kertoo äitinä olemisesta vaikeassa tilanteessa, koirien ihanuudesta, ja maailmankaikkeuden ihmeellisyydestä. Se on omaelämäkerrallinen ja kirjoittajansa mielestä se on totta.

Kirjaan on tehnyt kuvitukset ja kannen Tuula Cox. Kustantamona toimii Aviador Kustannus.

Lue lisää kirjan taustoista sekä sen kuvitustyöstä alta!

Saduissa tie totuuteen

Runoilija, kuvataiteilija ja kirurgi Heidi Wikström teki lapsena tietoisen päätöksen säilyttää yhteyden omaan lapsuusaikaiseen itseensä. “Mielestäni satu ja runo sopivat todellisuuden kuvaamiseen kirjoittamisen tavoista parhaiten – sikäli kuin todellisuutta nyt ylipäätään voi ymmärtää, tai olla varma sen olemassaolosta. Totuus helmipöllöstä -runokokoelmani on koottu tältä pohjalta. Se kertoo äitinä olemisesta vaikeassa tilanteessa, koirien ihanuudesta, ja luomakunnan ihmeellisyydestä”, sanoo Wikström. 

Hänen tyttärensä, tanssija, muusikko, ja kuvataiteilija Tuula Cox, on samaa mieltä satujen totuusvoimasta. “Minua ovat taiteilijana jo pitkään kiehtoneet sadut, unet, muistot, sekä sukupolvien välinen yhteys. On suuri siunaus, että minulla on mahdollisuus tehdä taidetta monien läheisteni kanssa, jotka paitsi ymmärtävät työskentelytapojani, myös ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin itse olen”, Cox lisää. 

Alussa oli äiti

Taiteilijaäidin ja -tyttären yhteistyö on kasvanut luonnostaan vuosien varrella, kun äiti vei lastaan mukanaan omiin taidetapahtumiinsa, ja kannusti luomiseen luontevana ja jatkuvana osana elämää. Vuodesta 2016 lähtien äiti ja tytär ovat tehneet tanssia ja kuvataidetta yhdistäviä taidelyhytelokuvia Kapybara-taiteilijakollektiivina, ja viimeisin yhteistyön tulos on nähtävillä Heidin ”Totuus helmipöllöstä” -runokirjassa, jonka Heidi Wikström on kirjoittanut ja Tuula Cox kuvittanut.

Lue lisää Kapybara-kollektiivin toiminnasta täältä (englanniksi).

Vain sadut ovat totta

Totuus helmipöllöstä – kokoelman julkaisutilaisuudessa avataan Tuula Coxin näyttely ”Vain sadut ovat totta”, joka käsittelee kokoelman kuvitustyön vaiheita. Näyttely esittelee luonnoksia ja muuta materiaalia rikastuttaen kuvaa kirjan visuaalisen ilmeen takana.

Kokoelman kuvituksissa on käytetty erityistä runoilijan ja kuvittajan yhdessä ideoitua toimintamallia, joka tietoisesti imitoi tuottavan tekoälyn käyttöä, kuitenkin soveltaen sitä koneen sijaan ihmisiin. Lopputuloksena olevat kuvat puhuttelevat outoudellaan, mutta niistä puuttuu tekoälyllä tuotettujen kuvien hienovarainen puistattavuus.